Olen osallistunut Suomen kuurosokeat ry:n yhdistyksen kokoukseen @mustikkasoppa:n omaisjäsenenä ainakin vuosina 2012, 2014, 2018 ja nyt 2023. Joka kerta on mukavaa nähdä etenkin vaimon ilo ”omiensa joukossa”, mutta myös tavata muita tuttuja vuosien varrella.
Kuurosokeus on laaja käsite, löytyy viittomakielisiä kuuroja, jotka näkevät huonosti, löytyy puheella kommunikoivia sokeita, täysin kuurosokeita ilman kumpaakaan aistia ja kaikkea siltä väliltä. Ja tietysti meitä kuulevia ja näkeviä sekä kymmeniä tulkkeja. On mukavaa osata taktiilia (kädestä käteen) viittomakieltä ja pystyä juttelemaan kaikkien kanssa.
Olen äänetön yhdistyksen jäsen ja tuen toimintaa mielelläni vaikkapa vain läsnäololla ja tietoisuuden levittämisellä tapahtuman ulkopuolisinakin aikoina. On tärkeää että ihmiset tietävät, että kuurosokeus ei ole mustavalkoinen asia tai maailmanloppu, vaan spektri. Apuvälineiden, kielen, kulttuurin ja yhdistyksen kautta kuurosokea voi elää täysipainoista elämää.
Kokouksista ja iltatoiminnasta on paljon hyviä muistoja ja olen menneisyydessä kirjoittanut aiheesta paljon. Tälläkin kertaa tuli kerrytettyä uusia muistoja.
Yleensä kokousaikana moni jäsen nostaa irrelevantteja puheenvuoroja ja puheenjohtajan pamppu hakkaa pöytää. Parhaimmillaan tämä on herttaista ja huvittavaa, kun vanhukset kertovat ihan mitä sattuu käsiteltäviin aiheisiin (puheenjohtaja voi olla eri mieltä tästä). Eilen kuitenkin jäi mieleen eräs puheenvuoro. Iäkäs jäsen kertoi, kuinka nauttii jokaviikottaisista saunomisesta ja uimisesta avustajansa kanssa. Tällä kertaa kukaan ei keskeyttänyt tai pamppu hakannut pöytää, tunnelma muuttui, jokainen kuunteli hartaasti. Mies kertoi, kuinka hän tykkää saunomisesta ja lopuksi, että kaikki hänen ystävänsä ovat kuolleet ja kiitti puheenvuorosta, joka ei liittynyt mitenkään läpikäytävään aiheeseen. Kuulin myös myöhemmin, että joka vuosi keskimäärin 8 jäsentä ei saavu enää paikalle, koska on nukkunut pois.
Yhdistyksellä on haaste tavoittaa nuoria kuurosokeita ja kaikki säästöt (#hallitus) tietenkin vaikuttavat, toimintaa ei saada muualle kuin Tampereelle, jossa on kuurosokeiden toimintakeskus, joten iso osa jäsenistöstä koostuu ikäihmisistä. Esimerkiksi Jyväskylässä kerhotoiminta on kokonaan lakkautettu vuosia sitten. Ei ole vetäjiä, eikä tarpeeksi osallistujia.
Toivon tälle toiminnalle boostia tuleville vuosille. On mukavaa olla vaikuttamassa, edes hieman. Kiitos kun luit.