Pimeiletkö?
"– Pimeyteen ja hiljaisuuteen tottumattomat asiakkaat ovat täällä usein hämillään, osa saattaa aluksi tuntea turvattomuutta tai pelkoa."
Viime syksynä jäi avoimen lukupiirin kirjat lukematta. Olin kuitenkin ehtinyt lainata elokuun Pimeys-teeman kirjan, vaikkakaan en sitä silloin lukenut. Päätin lukea nyt. Ja aktivoitua muutenkin uudestaan lukupiirin suhteen.
Eli lainaamani kirja on Ragnar Jonanssonin Pimeys. Islantilainen dekkarisarjan ensimmäinen osa. Päähenkilö on eläkkeelle pian jäävä naisrikospoliisi, joka alkaa viimeisenä juttunaan tutkia vuoden vanhaa venäläisnaisen kuolintapausta. Mukana on erilaisia takaumia sekä päähenkilön ihmissuhdepohdintaa ja työpaikan lasikaton ja hyväveliverkoston kritisointia.
Pääasiassa pidin päähenkilöstä: mukavaa vaihtelua, että päähenkilö on vanhempi nainen, joka ei ole mitenkään täydellinen yksilö. Kuitenkin koin tylsänä pätkät, joissa hän on pohti suhdettaan tapailemaansa mieheen. Myös takaumat uhrin näkökulmasta oli minusta turhia. Loppu oli omasta mielestäni yllättävä, en odottanut sellaista päätöstä. Pääasiassa kirja oli ihan ok, mutta ei niin hyvä että aikoisin lukea seuraavat osat.
***
#AvoinLukupiiri
#PimeysKirja #Pimeys #RagnarJonasson #lukeminen #kirjat #kirjamastodon #trilleri #rikoskirja
Tähtiä koetin katsella iltakävelyllä Halisten padolle ja takaisin. Vain pieniä vähävaloisia laikkuja tienoosta löytyy, ellei mene aivan Virnamäen metsän siimekseen kyykkimään. Mutta jonkin pälven löytäessä niitä, siis tähtiä, alkaa näkyä sen verran, että mieli levähtää. Tulee vähän kuin hiljainen "Tässä sitä ollaan" -tunne huokauksen kera.
Hetikohta sen jälkeen silmiin ja tietysti metsään iski ensimmäinen päällä oleva takapihan valo, jotka vasta uusittiin kuuden rivitalon perusparannus-remontissa. On meinaan varsinainen heitin, kun pimeällä pääsi vilkaisemaan, ja ulottui ties kuinka syvälle metsään. Täytyi varjostaa silmiä, ettei kompastunut. Riittäisi vähemmän ja alemmas, mutta sen siitä saa, kun pimeän pelkoiset valokaupunkilaiset suunnittelevat, eikä elukoilta kysytä. Hakusana olisi tietysti valosaaste, https://fi.wikipedia.org/wiki/Valosaaste. Onneksi tuon valon saa pois päältä, ja useimmat jo pitävätkin.
Palatessa ilmaan ilmaantui vuorostaan äänisaastetta, mutta siitä vaikenen.
Iittala.
Mietin ajellessani #pimeys ja #valosaaste . Alkumatkasta sain ajaa kirkkaassa kelissä tähtitaivaan alla ja pysähdyin hetkeksi katsomaan tähtiä. Näillä fiiliksin:
Pimeydestä muistui mieleen kouluajan talvet Kainuussa. Harrastin hiihtoa mutta mitään latuvaloja ei ollut, joten opin hiihtämään vitosen lenkkiä lähestulkoon silmät kiinni. Kohta tulee se ojankohta, sitten pitää kiertää vasemmalle, varo kuusen oksaa...
Miksi valoa pitää tunkea kaikkialle? Pitääkö jokainen tie, katu, jopa puisto olla valaistu niin voimakkaasti, että yölläkin näkee helposti lukea lehteä? Kaupungissa tämä ei edes vaadi paljoa, etenkään pilvisellä säällä kun taivas heijastaa valosaastetta muualta aivan solkenaan. Jos tekee mieli lukea lehteä yöllä, niin on hyvä ja menee sisätiloihin. Tai sitten tuo taskulampun. Ajoneuvoissa on omat valot jo valmiiksi.
Rakennusten julkisivuvalaistus pimeällä taas on kertakaikkisen turhaa. Hämähäkkimies ei siellä seinällä kompuroi pimeässä, kun sillä on se hämähäkkiaisti. Tai jos kompuroikin, niin hankkikoot otsalampun!
Niin ja viimeiseksi vielä mainittakoon kaikki se valo, joka on pelkkää marketointia. Ledimainostaulut, mainostaulut noin yleensäkkin ja ne valonheittimet (esim. Linnanmäellä syksyisin, ja nyt hiljattain taisin nähdä Suvilahden suunnassa), joilla sohitaan pilviä ihan vaan muistuttaakseen kansaa että hei meille voi tulla kuluttamaan rahaa. Noh, marketointi (ylikulutuspropaganda) ilmiönä asia erikseen, mutta liittyy tähänkin.
Vastasin Kestävän pimeän kumppanuudet -hankkeen kyselyyn: https://mpt.link/kerropimeasta
https://www.oulu.fi/fi/projektit/kestavan-pimean-kumppanuudet
Väävää, tämä on liian pitkä eikä mahdu tähän Mastodoniin mitenkään järkevästi. Laitan sitten kuvana.
https://sivusta.blogspot.com/2024/11/perjantairuuhkassa.html
Ihanan pimeää takapihalla, kun kumpikaan (rivitalo-)naapureista ei ole vielä sytyttänyt k(a)usivalojaan. Jotain iloa pitkittyneestä perusparannus-remontista taloyhtiössä. 
Herkkinen sentään, Virnamäen muinaisjäännös-alueen villin hoitamaton metsikkö aukeaa suoraan takapihalta, ja jotkut sen haluaisivat vasiten häivyttää aistien ulottumattomiin. 
Toinen Radiodraaman arkiston syyskuun löytö on Ursula LeGuinin 1969 scifi-klassikkoon perustuva viisiosainen kuunnelma Pimeyden vasen käsi, https://areena.yle.fi/podcastit/1-4263681.
Suomennos ja sovitus Kalevi Nyytäjän, ohjaus Ilkka Vanteen ja ensilähetys 1993. Kukin viidestä jaksosta kestää vajaan tunnin, eli leppoisaa immersiota piisaa nykyajan uutis-rytmiin kyllästyneille aika-rikkaille.
Talvipäivänseisaus takana. Valoa kohti!
Tänään aurinko laskee Tampereella minuutin myöhemmin kuin eilen! Valoa kohti! Tsilirimbsis! #valo #pimeys #enimmäkseenpimeys #eihelpota #karionkosatamaanvieläpitkämatka
Tänään oli todella tumma, lähes musta keli. Pimeää ja jatkuvaa sadetta. Tai Chi-treenien päätyttyä halusin ikuistaa hetken.
Egentligen!
Muistin, missä tämän huushollin #heijastimet ovat!
Mitä yhteistä on voittojen maksimoinnilla ja pimeyden kauhistelulla?
Molemmat ovat esimerkkejä malleista, joihin ei ole vuosisatoihin mahtunut mitään muuta kuin kapean ihmisjoukon etu. Muunlajisista tai laajemmista ekosysteemeistä ei puhettakaan.
Suurimmalle osalle maapallon eliöistä valo on suurempi uhka kuin pimeys. Myös planeetan elämää kannattelevista hyönteisistä huomattava osa liikkuu yöaikaan. Tai liikkuisi, ellei ihminen tuhoa niitä valosaasteella.
Olkoon #pimeys kanssamme 
Nyt ei kuulkaa yhtään ruveta mörrimöykkyilemään. Ilon kautta! Veli todistaa:
"Pimeys on toki suhteellista, mutta säkkipimeä, jossa ei näe omia askeliaan tai eteen ojennettua kättään, on nykyään harvassa.
Oikeasti luonnon pimeää ei ole enää juuri missään, sanoo Olli Reijonen."
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/1069fe5c-0844-5896-8033-185b264f1601
️ 
