Tänään iltapäivällä menin toimistomme takahuoneeseen, avasin Quicktimen ja viitoin puhuttua suomea kameralle. Halusin nimittäin tuoreesta saavutettavuusaiheisesta blogiartikkelistani viittomakielisen version videolle.
Puhutun suomen viittomakieli on eri asia kuin suomalainen viittomakieli. Minä olen kuuleva viittomakielinen, eli olen oppinut viittomakielen lähinnä "kotikielenä" kuurosokean vaimoni kautta. Osaan viittomakielen lisäksi taktiilia viittomakieltä ja haptiikkaa.
Viittomakieleni ei ole täydellistä ja se näkyy kuvaamastani videosta. Myöskään valaistus ei ole toimistolla ihan täydellinen, saati videon tausta. Ammattiolosuhteissa minun pitäisi hallita lauserakenteet paremmin, taustan pitäisi olla tasainen ja häiriötön ja valojen ja varjojen siten, että viittomat erottuu parhaiten. Yritin viittoa sanan "haptiikka" sitä muistamatta, mutta viitoinkin "leppäkerttu". Voi myös olla, että kaikki kielelliset kikkailuni tai esimerkiksi "pyörän keksiminen uudelleen" ei ihan kaikille aukea...
Mutta tiedätkö mitä? Tällä ei ole merkitystä, sillä saavutettavuus on muiden huomioonottamista. Se että minä yritän ja viestini menee perille, riittää. Kaikki muu on plussaa.
Lue @dude:n blogista uusin tekstini (tai katso se viittomakielellä): Verkkosivut kuuluu kaikille – Saavutettavuus on kävijöiden huomioimista, katso bloggaus viittomakielellä: https://www.dude.fi/saavutettavat-verkkosivut #Saavutettavuus #Verkkosivut #Viittomakieli
