Äiti oli (tai siis varmasti on edelleen) musiikillisesti huomattavan lahjakas, mistä hänen perheensä innostui sen verran liikaa, että äiti lopetti soittamisen 16-vuotiaana ja aloitti uudestaan vasta yli kuusikymppisenä omaksi ilokseen.
Tämän takia en saanut lapsena edes yrittää musiikkiopistoon, vaikka olin aina halunnut. Ostin siis aina välillä kitaran ja yritin opetella itsekseni, sitten turhauduin ja myin sen pois.
Tein eilen Yalen sävelkorvatestin: suoriuduin huonommin kuin 96% vastaajista. Täysin tone deaf siis.
Mutku mä haluun taas ostaa sen kitaran!