Ajattelin hieman jakaa kirjoituskuulumisia. Olen Anna Kaijan kirjoituskurssilla Espoon työväenopiston kautta ja tämän viikon tehtävänä on ollut pohtia oman tarinan aloitusta. Itse kokeilin kirjoittaa Ilmalaivastotarinalleni uuden alkukohtauksen, kun edellinen tuntui vähän liian hitaalta ja seesteiseltä.
Tykkään tästä uudesta aloituksesta enemmän (erityisesti, koska toinen lause on ”vittu mitä paskaa” ja se kuvastaa hyvin tämän viikon fiiliksiäni), mutta samaan aikaan turhauttaa, että joudun (saan?) kirjoittaa koko alun uudestaan: esitellä uudella tavalla kaikki tärkeimmät hahmot, istuttaa tarinaa kantavat juonet hieman eri tavalla, kuvata täysin uusia tapahtumapaikkoja… En nimittäin yhtään jaksaisi. Tiedä sitten, vaikuttaako turhautumiseeni se, että olen painanut koko viikon puolikuntoisena ja alan olla yksinkertaisesti väsynyt, vai onko tämä lopun alku ja projekti tuhoon tuomittu.
Jossain sanottiin, että pitäisi ”embrace the chaos”, niin sitä tässä nyt sitten yritän tehdä. Vähän niin kuin piirtäessäkin aina keskivaiheilla tulee olo, että enhän minä edes osaa piirtää, ja pitää alkaa urakalla toisteleen: ”Luota prosessiin, luota prosessiin”, vaikka aivot huutaa, että ei se prosessiin luottaminenkaan enää auta, jos piirtäjä itse on paska. Ja aina lopulta sieltä on tullut tarpeeksi hyvä piirustus ja helpotus siitä, että kyllähän mä vielä osaan.
Että ehkä nyt vain pitää sokeasti luottaa prosessiin tämän kässärinkin suhteen.