Kysymys varsinaisille kirjailijoille (esikois- tai monikois-) (Keksinkö muuten just uuden sanan?):
Kuinka monta romaanikäsikirjoitusta jäi pöytälaatikkoon, ennen kuin syntyi se, joka löi läpi?
Kiinnostavan erilaisia "kohtaloita" kaikilla. Kiitos vastauksista!
@jjhuusko Mulla ekasta/ainoasta tuli esikoisromaani. Mutta se olikin harjoituskenttänä lähemmäs kymmenen vuotta ja muutti muotoaan monesti.
@sannahirvonen Käyhän se noinkin. 
Minä voisin kyllä ottaa koppia vähän pitkäjänteisemmästä editoimisesta. Tähän mennessä olen melko pintapuolisen korjailun ja muutoksien jälkeen hypännyt seuraavan tarinan kimppuun.
@jjhuusko Kukin tyylillään! Mulla on iso pulma löytää mitään "tarinaa", ehkä siksi ei ole ylitarjontaa kässäri-ideoista 
@sannahirvonen Minulla on se "ongelma", että tekstiä syntyy, vaikkei olisi asiaakaan. 
@sannahirvonen @jjhuusko Mulla on vähän sama ongelma. Kirjoittaisin enemmän, jos olisi enemmän tarinoita (ja aivotilaa)
@MariaCalendula @jjhuusko Mutta kirjoittaa voi tietysti muutakin kuin tarinoita. Kokeilen nyt lähestyä vähän eri tavalla ja tehdä jotain esseemäistä.
@MariaCalendula Mutta siis, ylitarjontaa ei ole muistakaan ideoista @jjhuusko
@jjhuusko yksi. Se sai kyllä hyvää palautetta (niitä viimeisiä aikoja, kun sain lausunnon isosta talosta kirjeenä). Mutta onneksi sitä ei julkaistu.
@jjhuusko Varsinaisesti ei yhtäkään, mutta taustalla oli satoja, ehkä jopa tuhansia liuskoja fanficciä ym. hupikässäreitä yhdessä ystävän kanssa.
Olin myös julkaissut muutaman novellin ja yhden tietokirjan ennen esikoisromaania.