Back

musta tuntuu et sen sanottaminen, että itellä on ees hitusen toivoa (hope is a verb etc) on merkittävämpää ku ite tajuukaan. kaikille jotka kuulee, koska siel kuulijoissa saattaa olla joku joka miettii et mitä hittoa tääl enää on järkee olla ja tehdä (ja tuntuu siltä, et kaikki muutkin ajattelee niin, toivo on jo imperfektissä), mut sit ku jollakulla toisella ees on toivoa siinä hetkessä just sillon, se antaa valtavasti. mut myös itelle, koska sanottamalla et se mitä mä teen just nyt tarkottaa sitä, että parempi maailma on mahdollinen ja uskon siihen, antaa valtavasti voimaa.

mä ainakin oon monta kertaa ollu kyynistymisen partaalla se, joka kuulee/näkee ku joku kanssaeläjä on sanottanu toivonsa tai toiminu silleen et siitä huomaa et se tekee viel kaikkensa, et se haluaa rakentaa parempaa maailmaa, et kaikkee ei oo menetetty. sit tulee sellanen olo et okei jos toi tyyppi osaa viel elää ja toimia ja sil on voimaa nii kyl mullaki on sit, ei asiat oo koskaan nii pahasti et ei vois ees yrittää vielä. ja sit kun sanotan ite sen, et niin mä elän ja toimin arvojeni mukaisesti ja yritän herätellä muitakin kyynisyydestään koska uskon aidosti tulevaisuuteen, nii sit mun omatkin toivottomuuden tunteetkin tulee helpommiks käsitellä.

ja ku kuitenki kaikki me tääl joskus ja sillon tällön ainakin koetaan niitä tunteita ja hetkiä ku me ollaan toiveikkaita ja valitaan toimia paremmin ja mietitään miten tulevaisuudessa asiat on hyviä näkökulmasta x. nii sen sanottaminen ja osottaminen on hirveen tärkeetä.

ja samalla se tuntuu hirveen naiivilta ja nololta, koska kai me eletää tällasta kyynistä aikaa ja media ja valtaapitävät haluaa et kaikki elää vaa iha sumussa ja toivottomina ja vajoaa pahemmin ja pahemmin siihen toivottomuuden aiheuttamaan epäaktiivisuuteen ja kyynisyyteen.

nii et kai yritän täs vaa sanoa, että huomatkaa ääneen ne asiat mitä teette siks että teillä on Toivoa eli taistelutahtoa ja sanokaa muillekin et ei tää ollu tässä. koska se voi merkitä aivan valtavasti jollekin toiselle, sen lisäks et sen sanottaminen on tosi merkittävää sulle itelles myös. (ainakin mulle se on)