Kirjoitin blogiini arvion L. M. Montgomeryn Runotytön uudesta suomennoksesta (Art House 2023).
https://www.melankolia.net/2025/03/runotytto-jolla-on-hampaat/
"Vappu Kannas kommentoi Inhan käännöstä Avain-lehden artikkelissa ”Kuka lyhensi Runotytön?” ja kehuu sitä toisaalta aika tarkaksi. Inha osasi hyvin englantia, toisin kuin monet aikalaisensa, ja vaikka tekeekin joitain aika yksinkertaisia idiomivirheitä, on kuitenkin sinänsä uskollinen alkutekstille. Lisäksi Inha on mieltänyt Emily-kirjan kohdeyleisön aikuisemmaksi ja on siksi säilyttänyt Montgomeryn kirjoittamisen kaksoistason paremmin. Valitettavasti 1960-luvun uudistetussa suomennoksessa Inhan uskollisuutta alkutekstille on sitten poistettu, jotta kirja on saatu sopimaan paremmin senaikaiseen käsitykseen lapsille sopivasta kirjallisuudesta ja esimerkiksi pullossa olevat ”Länsi-Intian simpukat” on latistettu ”kuivatuiksi ruusunlehdiksi” turhan eksotiikan välttämiseksi.
1960-luvulla on myös vähennetty Emilyn näsäviisasteluja aikuisille ja tehty purifikaatiota eli sievistelty lapsilukijoille sopimattomaksi katsottuja kohtia. Ainakin aikuislukijan näkökulmasta Emilyltä on siis viety hampaat 1960-luvulla. Uudistuksista on ollut ilmeisesti vastuussa Inka Makkonen, joka on ruotsalaisen mallin mukaan ja ruotsalaisiin käännöksiin nojaten pehmentänyt kirjoja ajan lastenkirjakäsityksen mukaiseksi ja sopimaan aikakauden vähän kapeampaan elämänpiiriin.
Nyt meillä on onneksi pätevän, englantia hyvin osaavan suomentajan tekemä uusi käännös, johon on palautettu kaikki näsäviisastelu ja kulttuuriset viittaukset, jotka alkuteoksessakin ovat. Ne, joille 1960-luvun Emilia on se tuttu runotyttö, voivat yllättyä tämän Emilyn ärhäkkyydestä. Uskon, että tämä uusi painos soveltuu aivan mainiosti nykylasten luettavaksi, mutta antaa paljon myös aikuislukijalle."