Syksyn kirjakuvastopoimintoja.
S&S:n kuvastossa Marisha Rasi-Koskisen Kesuura tutkiskelee ihmisyyttä ja tietoisuutta androidin näkökulmasta. Susanna Hastin uusi romaani Toivottomuus kuulostaa hurjalta; edeltäjä Ruumis/huoneet oli yksi ilmestymisvuotensa parhaita, joten odotukset ovat korkealla. Piia Leino on kirjoittanut ennenkin hyvä scifiä ja uutuus Hämärän laulu lupaa matkaa syvälle sekä avaruuteen että ihmisen sisimpään.
Viihdekirjallisuuden puolelta voi harkita Jaana Tapion esikoisromaania Näin on hyvä. Asetelma kuulostaa vähän tavanomaiselta – kaupunkilaisnainen oppii rakastamaan leppoisaa maalaiselämää – mutta pistetään harkintaan.
Lanupuolelta löytyy Miila Westinin Myyttiset-sarjan päätösosa Sammuva valo. Nyt kun sarja tulee päätökseensä, on sopiva aika lukea koko trilogia. Maija Hurmeen filosofinen kuvakirja Mistä kaikki päivät tulevat? vaikuttaa myös puhuttelevalta.
Kustannus-Mäkelän kuvastosta pistää heti silmään Heli Koskisen Zeta : Pelisuunnittelun mestariksi, joka kertoo pelisuunnittelun perusteita ja esittelee pelien mekaniikkoja ja historiaa. Hanna Kökön uuden Virhekartasto-sarjan avausosa Aron Vala ja aaveraiteet voisi olla tutustumisen arvoinen.
Aviadorin kuvastossa huomionarvoista on argentiinalaisen Dolores Reyesin Multasuu, fantasiaa ja rikostarinaa yhdistelevä teos. Argentiina tarjoaa hyvät puitteet tarinalle kuolemasta ja katoamisista. Runoissa Anne Hännisen seitsemästoista kokoelma Yön väliverho pääsee lukulistalleni – näin pitkän linjan tekijäksi Hänninen on oudon vieras. Esikoiskokoelmista Elena Sulinin Aavekoralli / Aavikkoralli vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin Katri Korhosen Puhun sohvalle ja pienille esineille.