Kävin viime viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä Amos Rexissä Larissa Sansourin näyttelyssä. Palestiinalais-tanskalainen Sansour käsittelee lyhytelokuvissaan lapsuutensa kotimaata scifin keinoin. Tärkeitä elementtejä teoksissa ovat muistot, epigenetiikka ja hiljaisuudessa kytevä kapina.
Löysin yhtymäkohtia omaan tekeillä olevaan kässäriini ja ehkä siksi Sanrourin taide resonoi sikäli vahvasti, että oli pakko palata ensin toisena päivänä katsomaan elokuvat loppuun ja sitten vielä kolmantena päivänä ihan vain fiilistelemään. Seisoin minuutteja Momument for Lost Timen edessä – halkaisijaltaan nelimetrinen pallo on niin musta, että sen pyöreyttä on mahdoton nähdä ja koin tuijottavani mustaa aukkoa. Pimeyttä, joka katsoi takaisin.
(Kuvat teoksista Monument for Lost Time, A Space Exodus ja As if No Misfortune Had Occurred in the Night)
