Tähtiä koetin katsella iltakävelyllä Halisten padolle ja takaisin. Vain pieniä vähävaloisia laikkuja tienoosta löytyy, ellei mene aivan Virnamäen metsän siimekseen kyykkimään. Mutta jonkin pälven löytäessä niitä, siis tähtiä, alkaa näkyä sen verran, että mieli levähtää. Tulee vähän kuin hiljainen "Tässä sitä ollaan" -tunne huokauksen kera.
Hetikohta sen jälkeen silmiin ja tietysti metsään iski ensimmäinen päällä oleva takapihan valo, jotka vasta uusittiin kuuden rivitalon perusparannus-remontissa. On meinaan varsinainen heitin, kun pimeällä pääsi vilkaisemaan, ja ulottui ties kuinka syvälle metsään. Täytyi varjostaa silmiä, ettei kompastunut. Riittäisi vähemmän ja alemmas, mutta sen siitä saa, kun pimeän pelkoiset valokaupunkilaiset suunnittelevat, eikä elukoilta kysytä. Hakusana olisi tietysti valosaaste, https://fi.wikipedia.org/wiki/Valosaaste. Onneksi tuon valon saa pois päältä, ja useimmat jo pitävätkin.
Palatessa ilmaan ilmaantui vuorostaan äänisaastetta, mutta siitä vaikenen.
@Lupposofi Paimiossa on vielä vaikeampi löytää pimeää.